Oppimisen iloa ja tarinaa

Ajatuksia teknologian, luovuuden ja tarinoiden mahdollisuuksista
osa 2

Intohimo, passion, passio, kärsimys

Intohimon etymologia nousi tänään esille keskustelussa, jota olin kuuntelemassa. Oma kärsimysnäytelmäni jota rakastan on oppiminen.

Ensimmäiset vuoteni opettajana opetin 1.-2. yhdysluokkaa. Aloitin työn tammikuussa, jolloin luku- ja kirjoitustaidolle oli tehty pohjatyö puolestani ja tehtäväkseni jäi lähinnä kannustaa oppilaita, joilla oli jo jonkinlainen käsitys äänteiden ja kirjainten liitosta. Seuraavana syksynä sain opetettavaksi pienet untuvikot, jotka minun piti johdattaa kohti luku- ja kirjoitustaitoa. Ääneen en uskaltanut sanoa, mutta oikeasti minulla ei ollut ajatustakaan kuinka saisin oppilaani lukemaan. (Kauhukseni huomasin välillä toteuttavani vuonna -82 saamaani opetusta, kun pyysin oppilaita kirjoittamaan kirjaimia ilmaan, kuten olin itse tehnyt. Eikä tuo ollut paha, mutta mitä muuta toistinkaan huomaamattani..)

Edelleenkin on mysteeri kuinka kaikki oikeastaan lopulta tapahtui, mutta mystisesti taito alkoi oppilailla kehittyä, vielä tänäkään päivänä en voi ottaa kunniaa asian opettamisesta. Ekaluokkalaisilla oli tahto oppia ja pystyin antamaan heidän oppimiseensa virikkeitä ja luokan tokaluokkalaiset tukivat ykkösiä osaamisensa mukaisesti.

Mysteeri jäi minua vaivaamaan ja käynnisti oman oppimiseni tutkimisen prosessin. Siirryin alkuopetuksesta opettamaan Suomeen vasta muuttaneita oppilaita ja siellä oppiminen tapahtumana sai vielä merkityksellisemmän aseman. Huomasin ettei opettaminen ollut niin tärkeää kuin oppimisen tunnistaminen ja tukeminen.

Oppimisen avaimiksi löytyi ajattelutaidot ja niiden kehittymisen vaiheet. Rauta ja softa. Yhdistelmä, joka ottaa vastaan tietoa, varastoi, muokkaa sitä ja järjestelee aikaisemman tiedon uudelleen. Kaavojen tunnistaminen, purkaminen ja linkittäminen sekä näiden tapahtumien ohjaaminen suhteessa raudan suorituskykyyn on jotain sellaista, jonka vuoksi olen valmis kärsimään, vaikka kovalevy välillä kuumuukin liikaa.

Tällä hetkellä olen kiinnostunut siitä mikä merkitys on oppivalla yhteisöllä sekä autenttisella oppimisympäristöllä. Oppiiko vasta Suomeen muuttanut oppilas vertaistensa suomea puhuvien kanssa vai omassa pienryhmässä? Sekä mikä merkitys oppimiseen on sosiaalisella viitekehyksellä? Tähän linkittyy myös ajatus siitä ettei koulu voi toimia saarekkeena, vaan sen on tunnistettava yhteiskunnan trendejä ja tarjottava oppimiskokemuksia, jotka kantavat oppilaita jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.

Mysteereitä ja intohimoa

13.1.2015 -Annukka

Comment Stream