Dadaismi

Dada, joskus myös dadaismi, oli ensimmäisen maailmansodan aikana Zürichissä, Sveitsissä kehittynyt taidesuuntaus, joka vaikutti kuvataiteessa, kirjallisuudessa (lähinnä runoudessa), teatterissa ja graafisessa suunnittelussa. Liike oli ennen kaikkea, muiden syiden ohella, vastalause sodan raakuutta ja dadaistien kokemaa taiteen ja jokapäiväisen yhteiskunnan painostavaa älyllistä jäykkyyttä vastaan. Dada-töille on tyypillistä tahallinen järjettömyys ja vallitsevien taiteen sääntöjen hylkääminen.

Dadan historian voi katsoa alkaneen Cabaret Voltairesta (eli kabaree Voltaire), Zürichistä vuonna 1916 (joidenkin väitteiden mukaan tarkalleen 6. lokakuuta). Aktiivisia dadaisteja oli myös New Yorkissa kuten esimerkiksi Marcel Duchamp ja liberialainen taideopiskelija Beatrice Wood, joka oli jättänyt Ranskan ensimmäisen maailmansodan syttyessä. Samaan aikaan myös Berliinissä vaikutti dadaistinen liike. Hieman myöhemmin myös Hannoverissa (Kurt Schwitters), Kölnissä ja Pariisissa oli dadaistisia epäyhteisöjä. Kölnin dadaryhmän olivat perustaneet 1920 Max Ernst, Hans Arp ja yhteiskunta-aktivisti Alfred Grunwald.

Ranskalainen avantgarde pysytteli ajan tasalla Zürichin dadatoimintaan Tristan Tzaran säännöllisen kirjeenvaihdon avulla. Hän vaihteli kirjeitä, runoja ja lehtiä Guillaume Apollinairen, André Bretonin, Max Jacobin ja muiden ranskalaisten kirjailijoiden, kriitikoiden ja taiteilijoiden kanssa. Ensimmäinen dadataiteen näytäntö pariisilaiselle yleisölle oli Salon des Indépendantsissa vuonna 1920. Jean Crotti esitteli dadaan liitettäviä töitään, mukaan lukien työn nimeltä "Explicatif", jossa oli sana "Tabu".

Dada-liikkeen katsotaan lopettaneen toimintansa vuoden 1924 jälkeen, jolloin monet sen ryhmittymistä joko lopettivat toimintansa tai valitsivat uusia taideteoreettisia suuntauksia. Monet mukaan lukien Tristan Tzara löysivät uuden innostuksensa esimerkiksi surrealismin parista. Cabaret Voltaire hylättiin ja vasta vuonna 2002 sen valtasi uusdadaisteiksi itseään kutsuva ryhmä. Heidät kuitenkin häädettiin ja Cabaret Voltairesta tuli museo, joka omistettiin dadan ja dadaliikkeen historialle.

Vuonna 2005 Ranskassa järjestettiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1966 pelkästään dadaa koskeva näyttely. Pariisin modernin taiteen museosta Centre Pompidousta näyttely jatkoi Yhdysvaltoihin ensin National Gallery of Art -museoon Washingtoniin ja sieltä New Yorkin Museum of Modern Artiin, jossa näyttely loppui 2006

Comment Stream